Kesällä uutisoitiin minua hiukan hätkähdyttänyt uutinen viimeisen Suomessa toimineen miesten paitojen valmistajan konkurssista synnyinkaupungissani Lahdessa. Muutamia kymmeniä vuosia sitten valmistajia oli kymmeniä. Pelkästään Lahdessa tekstiili- ja vaatetusalalla työskenteli tuhansia ihmisiä. Nykyisin hallinnon, suunnittelun ja markkinoinnin tehtävissä korkeintaan pari-kolmesataa. Itse kun kuulun niihin miehiin, joka ostaa vaatteita harvoin, mutta sitten kun ostaa, niiden on oltava kestäviä ja käytännöllisiä - muodikkuudesta ei niin väliä ;-)
Viime viikolla kävin Ruotsin puolella tutkailemassa yhteistyömahdollisuuksia erään siellä vuosikymmeniä toimineen kultasepänverstaan kanssa. Yritys oli aikanaan valmistanut satoja erilaisia kihla- ja vihkisormusmalleja Ruotsin markkinoille. Hopeiset aterimet ja monet suomalaisillekin kultasepille tutut puolivalmisteet olivat lähtöisin tästä pajasta. Työntekijöitä oli ollut parikymmentä. Siellä ovat nyt vuosikymmenien kuluessa kertyneet koneet ja laitteet siistissä rivissä tyhjyyttään kumisevassa teollisuushallissa. Osaeläkkeellä oleva yrittäjä ajankulukseen tekee milloin hopealusikoita, milloin jotain pieniä sarjoja kultakoruja. Ennen pääasiakkaana ollut Ruotsin markkinoita hallitseva kultasepänliikeketju teettää tuotteet nykyisin pääosin Intiassa, jossa kultasepän
päiväpalkka pyörii 0,5 euron - siis 50 sentin! tienoilla. "Kultasepät" ovat tyypillisesti meikäläisellä mittapuulla lapsia, näppäräsormisia ja tarkkanäköisiä - oivallisia robotteja..
Sama ilmiö tunnetusti toistuu alalla kuin alalla. Mielenkiinnolla odotan, kuinka käy allani rullaavan Volvon tehtaille kiinalaisomistuksessa. Kauanko sitä saavat Göteborin autotyöläiset kasata, ennen kuin tulee uuden omistajan ilmoitus, että tuotanto on siirrettävä lähemmäksi kasvavia itäisiä markkinoita, markkinoita kaiken määrääviä.
Miten tämä liittyy Taigakorun toimintaan? Taigakorun omistavat kultaseppämestarit ja siellä työskentelevät kultasepät ja muu henkilöstö ovat kummallista jääräpääsakkia, joka ei suostu uskomaan, ettei koruja voisi eikä kannataisi valmistaa Suomessa - saatikka periferisessä Lapissa. 90-luvun alun koettelemukset kyllä harvensivat ja koettelivat kovalla kädellä suomalaistakin kultasepänalan valmistajakuntaa. Moni tehdas ja verstas pantiin pakettiin, toimialan myynnistä yhä suurempi osa tulee maan rajojen ulkopuolelta. Taigakoru toimii kuitenkin toisin. Tiedämme, että on olemassa pieni (mutta toivottavasti kasvava..) joukko ihmisiä, joille on merkitystä sillä, että korut on tehty nimenomaan täällä - omilla verstaillamme Napapiirillä ja Sodankylässä. Satojen tuhansien vuosittain Lapissa vierailevien matkailijoiden silmien alla. Usein kuulemmekin epäuskoisia kommentteja, joissa tätä ihmetelläänkin.
Emme yritäkään kilpailla kiinalais- ja intialaistuotannon hinnoilla. Keskitymme vain koruihin, jotka osaavat kantaa ja välittää syntytarinaansa ja pohjoisen kulttuurin historiaa niille asiakkaille, joita se kiinnostaa. Olemme päässeet eroon käsityöläisten tavallisimmasta rasitteesta yrittää tehdä kaikki itse. Ympärillämme on erilaisten osaajien verkostoa, jotka tekevät osan tuotannosta alihankintasopimuksin. Itse yritämme yhä paremmin oppia hyödyntämään tietotekniikkaa työvälineenä - ja niiden asiakkaiden löytäjänä, joille toimintaperiaatteemme voisi olla tärkeä. Näinhän on pakko toimia kaikkien muidenkin tuotteita valmistavien yritysten, toimialasta riippumatta.
Tuntuu mukavalta näin päättymässä olevan kesäsesongin päätteeksi todeta, että olemme onnistuneet ihan mukavasti. Heinäkuun matkailijamyynti kasvoi aivan oleellisesti verrattuna viime vuoteen ja olemme samaan aikaan saaneet kihla-ja vihkisormustilauksia eri puolilta maata ja maailmaakin yli kaksinkertaisesti. Siitä kiitos kotimaista työtä arvostaville asiakkaillemme. Pidetään häntä pystyssä vastaisuudessakin!
- Jussi
REVONTULET (Aurora borealis)
